Valtio ohjaa ja omistaa

Muistatko, kun muutama vuosi sitten syntyi poru Lex Nokiasta? Kyseessähän oli lainsäädäntö, jonka uskottiin palvelevan yhden yrityksen etuja. Eihän lakeja saa säätää yritysten painostuksesta. Hullunkurista koko Lex Nokiassa on, että Nokia ei tiettävästi ole toistaiseksi hyödyntänyt lain tuomia mahdollisuuksia.

Entäpä, jos olisi tilanne, jossa Nokian johto olisi ollut mukana päättämässä laista? Ei olisi tullut kuuloonkaan. Voisiko Keskon johto olla päättämässä kaupan kilpailua koskevasta laista? Tuskin.

Rautatiepuolella on toisin. VR:n hallintoelimissä toimivat poliitikot ovat mukana päättämässä rautateihin liittyvästä lainsäädännöstä mukaan lukien lait, joissa annetaan VR:lle EU-lainsäädännön vastaisia yksinoikeuksia. Tarkoitan tällä tarkemmin rautatielain pykälää, jonka mukaisesti VR:llä on yksinoikeus Suomen ja Venäjän väliseen rautatieliikenteeseen. Jääväsikö joku VR:n hallinnossa toimivista kansanedustajista itsensä lain käsittelyssä? Ei. Eduskunta päättää myös suorista tuista VR:lle. Sama juttu, VR:n hallinnossa toimivat kansanedustajat ovat mukana päättämässä näistä.

Asetelma herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten tällainen kuvio on ylipäätänsä mahdollinen? Kenen pitää reagoida, jos kansanedustajat eivät itse ymmärrä toimivansa ristiriitaisessa tilanteessa?

Mielestäni on lähtökohtaisesti hyvin kyseenalaista, jos lainsäätäjä toimii yritysten hallinnossa tai johdossa. Vielä erikoisemmaksi tilanne muuttuu, jos yritys saa lainsäädännössä sellaisia etuja, joita muut toimijat eivät saa.

Silloin kun toimitaan tällaisessa arveluttavassa kaksoisroolissa, on päätöksenteon avoimuuden kannalta välttämätöntä, että sidonnaisuudet tuodaan selkeästi esiin. Kun valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtaja yleisönosastokirjoituksessa vastustaa rautateiden kilpailun edistämistä, olisi kohtuullista samalla kertoa, että hän on myös VR:n hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Näyttää siltä, että Suomella on vielä matkaa länsimaiseksi markkinataloudeksi ja demokratiaksi.

Kimmo Rahkamo