Henkilöliikenteen kilpailua ja kilpailutusta

Viime aikoina mediassa on keskusteltu rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaamisesta. Keskustelu asiasta on hyödyllistä, mutta keskustelijoiden käyttämät termit ja faktat ovat sekaisin.

Henkilöliikenteen avaamista kilpailulle on käsitellyt matkan varrella useampi taho. Päälopputulemana niistä kaikista on, että kilpailun avaaminen on hyödyllistä. Tässä johtopäätöksessä ei ole mitään erikoista. Esimerkit muilta toimialoilta ja muilta markkinoilta vahvistavat teorian: kilpailu parantaa palvelua, laatua ja alentaa hintoja.

Radiossa haastateltiin eilen kahta eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsentä, jotka keskustelivat henkilöliikenteen kilpailun avaamisesta. Surullista on, että jopa päättäjiltä menivät oleelliset termit sekaisin. Pieni kertaus lienee paikallaan.

Kilpailulla tarkoitetaan eri toimijoiden kilpailua markkinoilla. Tämä on pääasiallisin ja yleisesti toimivin malli markkinoilla. Markkinoiden pitää luonnollisesti olla avoin, jotta kilpailua voi syntyä ja kilpailuedellytysten pitää olla kunnossa. Rautateiden henkilöliikenne ei näitä kriteereitä nykyisellään täytä.

Kilpailutuksella tarkoitetaan esimerkiksi julkisen palvelun teettämistä yksityisillä tai julkisilla toimijoilla, jotka valitaan kilpailutuksen kriteerien, kuten hinnan perusteella. Joukkoliikennepuolella havainnollisimpia esimerkkejä ovat esimerkiksi pääkaupunkiseudun linja-autoliikenteen kilpailutukset, jossa reitit ovat kilpailutettu ja niitä hoitavat yksityiset toimijat ja yksi verovaroin tuettu julkinen toimija. Liikenteen kustannukset ovat alentuneet ja verovaroja on säästynyt.

Nämä termit sekoitetaan usein yksityistämiseen, jolla tarkoitetaan aiemmin julkisen omistuksen siirtymistä yksityiseen omistukseen. Tällä ei ole välttämättä vaikutusta kilpailutilanteeseen vaan nimenomaisesti omistajuuteen. Yleensä julkinen taho ei kuitenkaan yksityistä omaa monopoliliiketoimintaansa ilman kilpailun avaamista. Julkista monopolia vahingollisempi on ainoastaan yksityinen monopoli.

Monopolilla tarkoitetaan markkinaa, jossa on vain yksi toimija. Yhteiskunta on hoitanut monia toimintoja säädetyllä monopolilla eri syistä, kuten teleliikennettä, lentoliikennettä, öljykauppaa, alkoholin myyntiä ja tietysti rautatieliikennettä. Ajan myötä näitä monopoleja on purettu ja luotu purettujen monopolien liiketoiminta-alueille uutta dynamiikkaa ja tehokkuutta. Tästä tehokkuudesta ovat hyötyneet viime kädessä kuluttajat. Toisaalta purettujen monopoliyhtiöiden johtoportaan on usein pitänyt luopua helposta elämästä ja hulppeista eduista. On tietysti huomattava, että monopoleja ei luoda ainoastaan säätelyllä vaan niitä voi syntyä myös markkinoilla, mikäli kilpailuedellytykset eivät ole kunnossa.

Tämän blogin tarkoituksena ei ole kikkailu termeillä, mutta epätarkoilla tai virheellisillä ilmaisuilla on taipumus johtaa vääriin johtopäätöksiin.

Oleellista on keskustelun heikko taso. On esitetty, että kilpailun avaaminen edellyttää ratakapasiteetin kasvattamista ja sen vuoksi mittavia julkisia investointeja. On myös vihjattu, että uudet toimijat eivät näihin investointeihin tule osallistumaan. Jotta kilpailu voitaisiin avata Helsingin ja Oulun välillä, rataverkkoon täytyy investoida 1,8 miljardia euroa. Melkoinen summa.

Johtopäätöksenä siis on, että jos valtiollisen operaattorin sijaan veturinkuljettajan lakissa on muun yrityksen logo, kapasiteetti ei enää riitä. Normaalissa kilpailutilanteessa ratakapasiteetti jaettaisiin tai myytäisiin eri toimijoille, jotka sitten kilpailisivat asiakkaista omilla kilpailuedellytyksillään. Ratakapasiteetin kasvattaminen on tästä riippumaton päätös. Esimerkiksi vilkkailla kansainvälisillä lentokentillä kapasiteetin jakaminen on arkipäivää. Kaikille halukkaille ei riitä tilaa, joten niukkuutta joudutaan jakamaan. Samantyyppisiin ratkaisuihin pitää turvautua myös Suomen rataverkolla, jos kapasiteetti ei vastaa sen kysyntää.

Miksi kilpailun avaaminen on tärkeää?

Kilpailu parantaa palvelua. Kilpailu parantaa tehokkuutta. Kilpailu lisää vaihtoehtoja. Kilpailu alentaa hintoja. Kuluttaja hyötyy kilpailusta.

Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Esimerkit avatuista markkinoista osoittavat, että asiakkaan asema ja tuotteen houkuttelevuus paranee kilpailun avautumisen johdosta. Rautatiemarkkinoilla hyvä esimerkki löytyy Ruotsista, jossa rautatiemarkkinat on avattu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana riippumatta kulloinkin vallassa olevan poliittisen ryhmittymän väristä. Ruotsissa kilpailu on alentanut kustannuksia 10-30% ja lisännyt rautatieliikenteen markkinaosuutta. Ruotsissa henkilöliikenteen matkoista tehdään rautateitse n. 8%, kun luku Suomessa on n. 5%. Ruotsissa matkustajien määrät ovat kasvaneet, Suomessa ei.

Kilpailua vastustetaan usein myös sillä, että kaupalliset toimijat tulevat ”kuorimaan kermaa” ja jättävät valtiolliselle operaattorille heikoimmat reitit. Tämä kauhukuva ei välttämättä vastaa todellisuutta, sillä pienillä yleiskuluilla toimiva kaupallinen operaattori saattaa pystyä operoimaan kannattavasti myös sellaisilla reiteillä, johon raskaan organisaation painolastin kantamaan joutuva organisaatio ei kykene. Toisaalta vaikuttaa epäreilulta, että veronmaksajat ja matkustajat joutuvat raskaan organisaation maksumiehiksi ilman omaa syytään.

Henkilöliikenteen kilpailu on saatava avatuksi ja lopetettava kansantaloudellinen tuhlaus. ”Sivutuotteena” saavutetaan rautatieliikenteen markkinaosuuden kasvu. Maantieliikenne vähenee energiatehokkaamman ja turvallisemman rautatieliikenteen eduksi.

Kimmo Rahkamo